Tampere vs Helsinki: Kahvia nääs Tampereella @Tampereen Paahtimo ja Lattea Stadissa @Fratello

Heti alkuun täytyy todeta, että kilpailua ei käydä nyt näiden kaupunkien kesken. Itse asiassa ei käydä kilpailua ollenkaan, sillä kerron kahdesta erittäin hyvästä lattekokemuksesta. Paikat olivat aivan erilaiset, mutta lattenautinto yhtä hyvä. Näin jälkeenpäin kun oikein yritän muistella, miltä latet maistuivat -olisiko toinen ollut parempi- niin en pysty sanomaan. Molemmat saavat mausta arvosanan 10, mikä on poikkeuksellista. Tähän mennessä sen on saanut vain Jyväskylän Coffea. 

Aloitetaan Hesasta. Paikan nimi on Fratello Torrefazione, ja niitä on ilmeisesti kaksikin kyseisessä kaupungissa, mutta minä olin siis Yliopistonkadulla sijaitsevassa paikassa. Kysyin myyjältä asiantuntevan oloisesti mitä papuja he käyttävät ja mistä ne tulee. Sori mutta en muista mitä hän vastasi, mutta vastasi oikein pätevän oloisesti. Eikä pavut tuleet lähikaupasta, vaan omistaja itse haki ne jostain kauempaa :) Kauniin latten myyjä sitten tekikin minulle ja vaikka kahvilassa oli kiire, hän ehti jutella kanssani kiireettömän oloisesti. Otin latten kanssa pienen palan talon mutakakkua, ja se sopi täydellisesti tähän nautintoon.

Kahvila sijaitsi kauppakeskuksessa, joten se oli aika äänekäs ja vilkas paikka. Täältä sai kahvilatuotteiden lisäksi myös lounasta, ja asiakkaita riitti. Mikä tietenkin on hyvä asia :)

Takaseinää koristi värikäs graffiti

No sitten Tampereelle. Olin kuullut kehuja paikasta nimeltä Tampereen Paahtimo, ja kun tuli tilaisuus käydä Tampesterissa työasioissa, niin sovin samalla erään tapaamisen kyseiseen paikkaan. Tämä sijaitsee Stokkan takana vähän niin kuin sisäpihalla, joten tunnelma on jo kahvilan ulkopuolella mukavan rauhallinen.

Tämä kuva voisi olla vaikka ulkomailta? Tampereen Paahtimo suoraan edessä. Kesällä tuossa ulkona on varmaan kiva istuskella ja nauttia hyvää lattea hyvässä seurassa. 

Tampereen Paahtimo on pieni ja rauhallinen kahvila. Siellä oli hyvä pitää palaveria -nettiäkin pystyi käyttää- ja kahvilatuotteet olivat herkullisia. Ja se latte. Tänne tulen jatkossakin, kun käyn Tampereella!

Kuinka moni tietää, mikä ero on esim cafe au lait:llä ja cafe lattella? Seinällä on opas meille taviksille!

Ol niingon gotonas! Café Sali @Rauma

Pitkästä aikaa kahvilla kahvilassa, joka on blogin arvoinen paikka. Café Sali sijaitsee Raumalla, Unescon maailmanperintökohteessa Vanhassa Raumassa, aivan torin laidalla. Viimeksi kun kävin Raumalla ja vietin siellä kolme päivää, kävin jokaisena päivänä tässä kyseisessä kahvilassa. Se on auki viikon jokaisena päivänä klo 9-21, ja sieltä saa perinteisten kahvilatuotteiden lisäksi salaattiannoksia oman maun mukaan koottuna, sekä erilaisia suolaisia leipiä. 

Café Saliin pätee raumalainen sanonta "Ol niingon gotonas". Tälläkin kerralla, sunnuntai-iltana, kahvilassa saattoi kuulla suomen ja rauman kielen lisäksi ainakin englantia ja saksaa. Kahvilasta onkin tullut monen ulkomailta Raumalle muuttaneen toinen olohuone, jossa tavataan kavereita ja vietetään iltaa. Oman kotoisuuden kahvilaan tuo Portugalista Raumalle muuttanut työntekijä Rui, joka puhuu viittä kieltä ja on epäsuomalaisen iloinen ja puhelias, ja saa omalla olemuksellaan asiakkaan tuntemaan itsensä hyvinkin tervetulleeksi. 

Kuvassa Salin omistaja Iida Lampi, joka työllistää tällä hetkellä 17 ihmistä. Aamiaisella portugalilainen vakioasiakas.

Salissa on kansainvälinen ilmapiiri. Osaltaan sen luovat eri kieliä puhuvat asiakkaat, osaltaan kahvilan tyyli ja sen henki. Ennen omaa elokuista New Yorkin reissuani halusin mennä aina istumaan Lontoo -taulun alle ja kuvittelin olevani Lontoossa. Nykyään kelpaa myös New York :)

Kahvilan tiski on keskellä salia. Kuvassa vasemmalla laidalla näkyy hauskasti valkoisella seinällä oleva hinnasto. 

Kuvassa nurkkaus, mihin näkee koko Salista parhaiten. Siellä tulen itse esiintymään viikon päästä Ilta Lauran kanssa -talk showssa! Jännää!

Kyllä silti Lontoo on aina Lontoo. Tällä kaupungilla on aina special place in my heart. 

Tosiaan, viikon päästä Ilta Lauran kanssa -talk shown suomikiertue pysähtyy Raumalla ja tässä kahvilassa! Onpa hauskaa! Siitä on jo reilusti yli vuosi aikaa, kun tapasin ystävääni Kristiina Salosta Salissa. Latten juonnin ja kuulumisten vaihdon yhteydessä heitin ajatuksen, että olisipa hauskaa pitää ILK Raumalla ja Kristiina vieraana. Hän innostui ajatuksesta, ja totesimme, että Sali olisi juuri hyvä paikka tähän tarkoitukseen. Kun astuimme kahvilasta ulos, käveli omistaja Iida Lampi meidän ohitsemme. Niin tuli paikkakin heti sovittua, ja ensi lauantaina tämä idea ei ole enää idea vaan siitä tulee totta! Se tuntuu niin uskomattomalta, kun pitkäaikainen idea/unelma oikeasti toteutuu. Ihmiset, pitäkää unelmistanne kiinni ja kulkekaa määrätietoisesti kohti niitä. Puhukaa niistä ääneen ja tehkää rohkeita päätöksiä! Haastattelen illassa myös Iidaa, jolla on sydämellä samat asiat. Lauantaita odotellessa, ol niingon gotonas!

Amerikan kansallisruoka: hampurilainen @New York

Eikö olekin ihastuttavan näköinen kuva tuo ylläoleva? Kuvasta voi oikein aistia juoman raikkauden ja viileyden. Ajattele, miltä se on maistunut sen jälkeen, kun on kävellyt koko päivän, monta kilometriä, kovassa helteessä. Jalat ovat jo aivan muussia, ja verensokeri on jossain miinusasteikolla. Sitten saat eteesi jääkylmän lemonadin, raikkaan, viileän, virkistävän juoman ja vielä tarjoiltuna näin hauskassa lasissa. Aah!

Tänä helteisenä päivänä olimme ensin kävelleet High Linen alusta sen puoliväliin. Sen jälkeen vietimme monta tuntia mainiossa Chelsea Marketissa. Sitten metrolla etelään, ja 9/11 muistopaikalle. Joka oli muuten todella koskettava paikka. One World Trade Center oli kaunis rakennus.

Sieltä kävelimme aina vain etelää kohti, ja menimme lautalla Staten Islandille ja vilkutimme Vapaudenpatsaalle. Sen jälkeen kävelyä Financial Districtillä (Wall Street, check). Viimeisillä voimillamme raahauduimme eteenpäin, kunnes löysimme kaikkien pilvenpiirtäjien keskeltä tämän kadun, mikä muistutti "vanhanajan" New Yorkia, ja katu oli täynnä eurooppalaishenkisiä ravintoloita. Me valitsimme kuitenkin mahdollisimman amerikkalaisen, Route 66 -nimisen ravintolan.

Hampurilainen, tuo Ameriikan lahja pikaruokavaltioille. Mutta hamppareita on olemassa myös muita kuin Mäkin tai Hesen hampparit. Tässä Route 66:n taideteos, mikä myös maistui taivaalliselta. Kasvishampparin välissä oli portobellosieni, rucolaa, tomaattia ja vuohenjuustoa. Ranskikset olivat made of sweet potato eli bataattiranskiksia. Huomattavasti parempia kuin normiranskikset!

Tässä erään seurueemme jäsenen annos: kuuluisaa pulled porkia ja amerikkalaista mac and cheeseä, makaronia juustossa /juustoa makaronissa. Oli kuulemma täyttä tavaraa, ei tarvinnnut enää sinä päivänä syödä!

Takaisin hampurilaisiin. Ennen matkaa olin suffaillut netissä, ja monilla palstoilla olin törmännyt hampurilaispaikkaan nimeltä Shake Shack. Monien mielestä sieltä saa Nykin parhaat hampparit. Alun perin Madison Square Parkiin perustettu hampurilaispaikka on laajentanut toimintaansa muutamaan muuhunkin paikkaan New Yorkissa. Yritimme eräänä päivänä mennä syömään Times Squaren lähistöllä olevaan paikkaan, mutta jono oli sen verran pitkä ja nälkä sen verran iso, että jätimme sen siltä kerralta. Veikkaan jonotusajaksi tuntia. Myös Madison Square Parkissa sijaitseva originaali paikka mainitaan ilmeisesti niin monessa matkaoppaassa, että siellä on pitkä jono aamusta iltaan. Me olimme onnekkaita, ja sattumalta löysimme juuri avataun Shake Shackin Brooklynin puolelta, sillan läheisyydestä.

Shake Shackin kasvishamppari-selfie. (Caution: Hot!) Taustalla näkyy itse Brooklyn Brige, juuri se silta, jota pitkin juostaan zombeja pakoon kaikissa jenkkizombieleffoissa. Hampurilainen oli maukas ja mehevä. Kasvispihvi oli pariloitu, ja siellä oli jotain hyvää juustoa sisällä. Kastike veti vertoja Hesen kastikkeelle. Kyllä, voin yhtyä Shake Shackiä ylistäviin postauksiin. Kun menen New Yorkiin joskus uudestaan, aion käydä Brooklynin puolella ihan vaan sen takia, että saan taas maistaa juurikin tätä hampparia, ja syödä sen rannalla niin, että katselen Manhattanin pilvenpiirtäjiä. Kuvittelen olevani leffassa, ei kuitenkaan zombie-sellaisessa.

Rapakon takana tapahtuu. Mutta mistä saa hyvää kahvia New Yorkissa?

Blogissani on ollut taukoa kahden viikon ajan, sillä olin Atlantin toisella puolella, New Yorkissa. Tähän reissuun mahtui monta "ekaa kertaa" kokemusta, lähtien siitä, että menomatkalla lähtö viivästyi lähes kolme tuntia (lentokonetta huollettiin, mikä toisaalta huolestutti, mutta toistaalta lohdutti) ja saimme Finnairilta 8 euron lahjakortin lentokentän myymälöihin. Minä päätin ottaa pehmeän laskun Jenkkeihin ja käytin sen transit-alueen Starbucksissa, jossa olin siis ekaa kertaa elämässäni. Starbucksissa, en transit-alueella. Suonissani saattaa virrata jonkin verran saksalaista verta, sillä halusin käyttää tuon huimat 8 euroa mahdollisimman optimaalisesti. Tulos: pieni kuppi latte mokkaa 5e ja hollantilainen siirappikeksi 2,5e. Jotenkin näin se meni, ihan tasan 8 euroa en saanut kasaan. Kuten kuvasta näkyy, Starbucksissa oli jo ameriikan mallia: pieni kuppi kahvia on saman kokoinen kuin iso kuppi Jyväskylän kävelykadulla. Kuvassa näkyy muuten myös matkalukemisekseni ostama kirja, Divergent -sarjan kolmas kirja Allegiant. Favourite genreni kirjallisuudessa on nuorten scifi-kirjat, erityisesti dystopiat. Meillä kaikilla on omat erikoisuutemme… (ja tähän on pakko lisätä, että en lukenut menomatkalla kirjaa ollenkaan, sillä olin ekaa kertaa niin isossa koneessa, että siellä oli selkänojan takana tv-ruutu, josta saattoi valita mitä leffoja katsoo. Katsoin, no, Divergentin ja Walter Mittyn ihmeellisen elämän.)

New Yorkista voisi tietysti kirjoittaa ja kertoa vaikka mitä. Saatanpa kirjoittaa siitä pari muutakin perjantaipostausta. Tässä postauksessa keskityn New Yorkin lattetarjontaan. Sanotaan, että New Yorkissa on kaikkea. Uskon sen, mutta jos etsit jotain tiettyä tuotetta, sitä saattaa olla vaikea löytää. Kuten esimerkiksi hyvää lattea. Starbucksin latte mokka oli juotavaa, mutta ei kovin hyvää. New Yorkissa en käynyt kertaakaan kyseisessä ketjuliikkeessä, vaikka niitä oli joka kadunkulmassa. Ehkä pyörin väärissä kaupunginosissa, mutta yhtäkään oikein erityisen hyvää kahvilaa, saatika erinomaista lattea, en löytänyt, mikä oli todellinen yllätys. Yksi syy "istutaan tässä kivassa kahvilassa kaikessa rauhassa ja katsotaan elämän menoa"  -löytämättömyyteen voi olla se, että kaikilla on koko ajan kauhea kiire. Ihmisillä ei ole yksinkertaisesti aikaa istua kahvilassa. Lisäksi heitä on niin paljon, että kahvilan tuoton kannalta on huono juttu, jos pöytään jää seurue istumaan ja juttelemaan kahvit juotuaan, sillä uusia maksavia asiakkaita olisi koko ajan tulossa. Parissa paikassa missä olimme, olikin pöytiin laitettu aikaraja, jota kahvila suositteli maksimi istuma-ajaksi. Barnes&Nobles -kirjakaupan kahvilassa se oli kuitenkin aika pitkä, jopa 20 minuuttia...


Seuraavat kaksi kuvaa ovat ensimmäisen NY aamun aamiaspaikastamme. Valitsimme paikan majapaikkamme suosituksen mukaan. Kyseessä on kahvila nimeltä Keko, joka oli erikoistunut kahveihin ja teihin. Puhelimen akku loppui, joten sain siitä vain kaksi kuvaa. Aamiainen ja latte ihan ok eli kouluarvosanalla 8.

Oli miten pieni tai iso paikka tahansa, siellä oli vähintään kaksi telkkaria.

Paikka oli täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Loppuviikosta testasimme B Cup Cafen, East villagen kaupunginosassa. Tätä kahvilaa sanottiin jollain nettipalstalla mahdollisimman Friends -tv-sarjan tyyppiseksi paikaksi. Siksi halusimme kokeilla tätä.

B Cup Cafe ulkoapäin. 

Ja sisältä. Tuotteet oli kirjoitettu hauskasti värikkäillä liiduilla liitutaululle. Kahvilassa oli rento meininki ja ilmainen wifi. 

Seuraavassa kuvassa on paikan cappuccino ja cafe latte. Mutta kumpi on kumpi? En enää edes muista. Kahvia tilatessa kysyttiin myös minkälaiseen maitoon se tehdään, ja vaihtoehtoja oli useita. Eri rasvapitoisuuksilla olevia tavallisia maitoja, mutta myös erikoismaitoja. Minä kokeilin mantelimaitoa. En tiedä johtuiko se siitä maidosta, mutta jälleen kerran, kahvi oli ihan ok -ei mitään erikoista.

Parhaat sohvat oli varattu, mutta löysimme mukavan ja rauhallisen paikan kahvilan yhdestä nurkasta. Kirjahyllystä olisi voinut ottaa luettavaa, joten ilmeisesti East Villagessa ei ole niin kiire kuin Manhattanin keskustassa. 

Kaikkea ei aina saa. Tällä kertaa en löytänyt New Yorkista täydellistä lattea, mutta löysin täydelliset Converset. 

Paremman puutteessa? Lattea purkissa ja vähän viinilasillisessakin.

Tiedät varmaan tunteen, kun ei saa sitä mitä haluaisi. Joskus kuumana kesäpäivänä tekisi mieli kylmää juotavaa, mutta laukusta löytyy vain lämmennyt ja hiilihapoton jaffapullo. Ei kiitos. Tai kylmänä talvipäivänä tekisi mieli lämmin kuppi aitoa kaakaota, jonka päällä on vaahtokarkkeja. Mutta lähin vastaava on seuraavan ABC-myymälän itsepalvelutazzakone. Ei kiitos. Tai kun iltapäivällä väsyttää, ja haluaisi rentoutua ja viettää hetken aikaa ihan itsekseen, pitää luovan tauon, tuulettaa ajatuksiaan ja nähdä maailma uusin silmin (aivoin). Tekisi siis mieli hyvää lattea ja pari palaa tummaa suklaata. Mutta lähin mitä on saatavilla, on jääkaapissa oleva purkkilatte, jonka sait kävelykadulta ilmaisena näytekappaleena. No maistetaan.

Latte original /Valio eila 2,5 dl, kouluarvosana 6

Tuoteseloste:

Ainekset: pastöroitu vähärasvainen maito, sokeri, kahviuute (0,8%), stabilointiaine (karrageeni), aromit (vanilliini) ja D-vitamiini

Ravintosisältö 100g:

energia 230kJ/55 kcal

rasva 1,0g

hiilihydraatit 8,0g, josta sokeria 8,0g

proteiini 3,3g

suola 0,1g

kalsium 110mg

Paulig Frezza Latte 2,5 dl, kouluarvosana 6,5
Tuoteseloste:
Ainekset: vähälaktoosinen maito (90%), espresso kahvi (6,4%), sokeri, aromi, happamuudensäätöaine E500. Kofeiinia kahvista enintään 25mg/100ml.
Ravintosisältö 100g:
energia 60 kcal
rasva 1,8g
hiilihydraatit 7,7g, josta sokeria 7,7g
proteiini 3,1g
suola 0,13g
kalsium 110mg

Nämä kaksi purkkia tuli ostettua Viking Gracelta, josta ei, etsinnöistä huolimatta, löytynyt muunlaista lattea. Kouluarvosana: 5

Tämä yksilö taas on oma lukunsa. Viinilasillisessa on mutteripannussa keitettyä espressoa, ja maito on lämmitetty mikrossa. Omatekoista lattea siis. Päällä vaahtokarkkeja. Ei ollut liian ällöä, vaan oikeastaan tosi hyvää. Kun perustan oman kahvilan, tästä tulee sen hittituote. Sweet latte o'mine on sen nimi sitten.

Kahvinpaahtamisen lyhyt oppimäärä. Papu @Jyväskylä.

Kuka olisi voinut kuvitella edes vuosi sitten, että Jyväskylään tulisi oma kahvipaahtimo? No en ainakaan minä. Mutta Ristopekka Piirainen ja Virpi Hyvärinen kuvittelivat. He perustivat ja avasivat tänä vuonna Jyväskylän Yliopistonkadulle paahtimon nimeltä Papu. Loistava nimi! Kuulin, että tila olisi aikoinaan toiminut leipomona, mutta tämä on huhupuhetta. En huomannut kysyä pitikö huhu paikkaansa, kun tällä viikolla kävin kyseisessä paikassa. Kun Papua lähestyy, niin korttelin päähän saattaa haistaa hyvän kahvin tuoksun. Kun sitä seuraa, saapuu tämän näköiseen paikkaan:

Papu ei ole kahvila, mutta siellä on muutamia matalia ja korkeampia pöytiä ja erilaisia tuoleja pöytien ympärillä. Niillä on mukava istuskella, miettiä syntyjä syviä ja nauttia erikoiskahveja. Tai kuten minun tapauksessani, tehdä lehtihaastattelu innostavasta henkilöstä. Olin ajatellut ottaa tapani mukaan tavallisen latten, mutta koska oli mukavan lämmin sää, otinkin jäälaten. Se oli muuten todella hyvää! Siitä ei ole edes kuvaa muistona, koska janoissani join sen heti ja vasta lopuksi muistin, että olisi pitänyt ottaa kuva täydestä lasista. 

Kun keskustelumme oli ohi ja haastateltava lähtenyt, jäin vielä ottamaan Papusta kuvia. Sattui niin hyvin, että siellä oli juuri yksi satsi kahvipapuja tulossa uunista ulos, ja sain jäädä odottamaan valmistumista ja samalla kuulemaan kahvinpaahtamisen hienouksista. Vau, nostan lattelasia kahvinpaahtajille! Se onkin oikea tietotaitolaji. Yritin imeä tietoa itseeni kuin kuiva kahvipapu vettä, mutta en nyt heti lähtisi näillä tiedoilla pystyttämään uutta paahtimoa. Seuraavan kerran teen muistiinpanoja, sen verran mielenkiintoista asiaa se oli.

Tämän masiinan kanssa paahdetaan kahvipapuja Papussa. Jyväskylään tämä saapui Tampereelta. Kuvan ottohetkellä siellä oli 5kg papuja paahtumassa espressopaahdoksi. 

Pienestä pyöreästä luukusta kuvan keskellä näki kuinka pavut pyörivät ja paahtuivat. Vieressä oli luukku, mistä saattoi ottaa pari papua ja kokeilla niiden paahteisuutta.

Myyjä tsekkaa laitteen sivusta onko lämpötila oikea. Ei saa olla liian matala eikä liian korkea. Jokaiselle pavulle on omat lämpötilansa ja paahtoaikansa.

Tadaa! Kahvipavut ovat valmiita, uunin luukku avataan ja pavut syöksyvät "jäähdyttimeen". Huomaa höyry, mikä pavuista nousee. Olivathan ne yli 200 asteen lämpötilassa paahtumassa!

Näyttää vähän hattarakoneelta, mutta tässä siis papuja pyöritetään kunnes ne ovat tarpeeksi jäähtyneet ja valmiit pussitettaviksi. Parhaimmillaan ne ovat parin päivän päästä.

Tässä säkissä on raakoja kahvipapuja. Sain kokeilla niitä, ja ne ovat pieniä ja kovia. Paahtamisessa niiden tilavuus lähes kaksinkertaisuus, ja paino putoaa lähes puolella. 

Breakfast at Anna Blume's. Anna Blume @Berlin.

Katsokaa mikä maihtovaahto!!

 Kävin Berliinissä ekaa kertaa toukokuussa. Hieman jännitti mennä sinne, sillä kaikki olivat kehuneet kaupunkia kovasti. Mitä jos se tuottaisikin pettymyksen? Ei tuottanut. Vietin siellä vain yhden viikonlopun saksalaisen ystäväni kanssa, mutta hyvin ehdittiin kokea ja maistaa Berliiniä. Ystäväni oli saksalaisella järjestelmällisyyskyvyllään ottanut selvää mielenkiintoisista kohteista ja suunnisti siellä kuin vanha tekijä, vaikka ei itse asunutkaan siellä. Minä sain vain kulkea perässä ja nauttia olosta ja elosta. Lauantaina olimme lähes koko päivän ulkona kaupungilla, ja sää oli pääosin oikein hyvä. Sunnuntaina olimme suunnitelleet enemmän sisätiloissa oloa, ja silloin olikin huonompi ilma.

Kahvilat. Berliini on kahviloiden luvattu kaupunki. Toinen toistaan viihtyisämpiä kahviloita, ja meille sattui niin, että joka paikassa oli myös hyvää kahvia.

Brunssit. Ne ovat pikku hiljaa rantautumassa Suomeenkin, mutta siis hyvin pikku hiljaa ja aivan eri tasolla kuin Berliinissä. Siellä oli lähes joka kahvilassa viikonloppuisin brunssimahdollisuus, ja yleensä aamukymmenestä myöhään iltapäivään. Miksi tehdä kotona aamiaista, jos voi mennä viihtyisään lähikahvilaan, jossa pöydät notkuvat erilaisista kylmistä ja lämpimistä herkuista, voi tavata ystäviä ja viettää hyvän ruuan ja seuran ääressä pari tuntia? Brunssien hinnat olivat n. 7-15e. Yleensä juomat eivät kuuluneet hintaan. Mutta silti.

Lauantaiaamuna olimme majapaikkamme huudeilla Friedrichsheim -kaupunginosassa (itäistä puolta, nykyään suosittua hipster-seutua) brunssilla ja se maksoi 7.90. Seisovassa pöydässä oli kaikkea ihanaa.

Sunnuntaina päätimme kokeilla ystäväni paikallisen sukulaisen suosittelemaa kahvilaa Anna Blumea. Se sijaitsi lähempänä keskustaa, ja hinta oli vähän yli 10e. Olimme siellä noin 11 maissa, ja jono oli ulos asti (ja ulkona satoi), mutta päätimme silti jäädä -sillä sama tilanne olisi ollut varmaan muissakin paikoissa. Onneksi jono eteni suht nopeasti, ja kohta pääsimmekin jo istumaan ja tilaamaan.  Täällä ei ollut seisovaa pöytää, vaan brunssi tuotiin monikerroksisella tarjottimella. MINÄ HALUAN SELLAISEN KOTIIN! Vaikka jaksaisiko sitä kotona tehdä aamiaista tuollaiseen? Tuolla kahvilassa se tuntui niin ylelliseltä -arjen luksukselta- kun pöytään kannettiin tarjotin täynnä kaikenlaista hyvää tuoreiden kera tuoreiden sämpylöiden. Sämpylät tulivat erillisessä korissa.

Hedelmiä, juustoja, hilloja, erilaisia tahnoja ja levitteitä, juustoja, makkaroita, leikkeleitä, kalaa, vihanneksia… Ystäväni Andrea hymyilee iloisena. Hän tilasi itselleen teen, mikä tuotiin teepannussa. 

Anna Blumen kakkutiskiä. Kakkufriikkinä olisin halunnut maistaa kaikkia, mutta brunssin jälkeen ei kerta kaikkiaan mahtunut enää yhtään mitään! Schade!!

Anna Blume on myös kukkakauppa. Vessaa koristavat aidot ruusut.

Kahvila oli sisustettu kauniilla Art deco -tyylillä. Tämä yksityiskohta on kahvilasta.  Kuten myös vessaan johtava Herren Damen -kyltti, joka hyppäsi tuonne ylös enkä osaa enää palauttaa sitä tänne.

Anna Blume -kukkakauppa ja kahvila ulkoa. Pöydät ovat tyhjinä, koska ulkona satoi.

Tämä kuva liittyy kahvilaan vain siten, että se sijaitsi kahvilan läheisyydessä. KIRJAPUU, jossa oli luukkuja, joihin voi laittaa tai joista voi ottaa mukaansa kirjan. Hauska juttu!